Olipa kerran vanha raihnainen mies. Hän nousi pienen talonsa narisevia rappusia pölyiselle ullakolle. Hän etsi, muttei ollut varma mitä etsi.
Hän avasi suuren arkun. Hän otti käsiinsä vanhan valokuva-albumin ja alkoi selata sitä. Hyvät muistot tulvahtivat hänen mieleensä hänen nähdessään nuoruutensa kuvia. Toisaalta hänen vuosia sitten kuolleen vaimonsa kuva kirvoitti kyyneleen hänen silmäkulmaansa.
Yht'äkkiä hän huomasi arkun pohjalla ruskean napin. Hän raapi harmaantunutta leukaansa ja painoi nappia ihan täysiä.
Siinä silmänräpäyksessä maailmankaikkeus hautautui ulosteeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti