KAIKKIEN YHTEINEN JÄLKIJUTTU!!!!!

1. Kurssi sujui erivaiheissa eri tavalla. Aluksi vauhti oli hidas, eikä oikein mitään tapahtunut. Lopussa vauhti oli loistava ja ryhmämme loisti kuin taivaan kirkkain tähti, mikä näkyy lopputuloksessamme:)
2. Opimme paljon asioita. Opimme proosasta kirjallisuudenlajina. Opimme työskentelemään ryhmässä. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin toteuttanut mitään kurssia verkossa. Eli opimme myös työskentelemään verkossa.
3. Arvioimme toimintaamme niin, että aluksi se oli surkeaa, mutta lopussa olimme loistava tiimi:)
4. Ryhmä ei aluksi toiminut mitenkään, mutta kuten jo sanottu loppua kohti kyllä yli odotuksiemme.
5. Saimme paljon tukea verkon käytössä, se oli ihanaa<3
6. Toteutuma suhteessa ennakko-odotuksiin oli aivan käsittämätön, sillä luulimme kaikki, että emme saa tehtyä koko työtä, mutta toisinpa kävi. HYVÄ MEIDÄN JOUKKUE!!:)
7. Emme osaa nyt sanoa oikeastaan mitään paranusehdotuksia. Paitsi ohjeet olivat joskus epäselvät, tästä opettaja on kyllä kansamme eri mieltä, mutta näin se on!!

Minäkertoja tarkkailee maailmaa omasta näkökulmastaan. Minäkertoja voi kertoa hänelle itselleen tapahtuneista asioista tai tapahtumista, tai hän voi olla tapahtumien ulkopuolella ja kertoa jostakusta toisesta tai jostain tapahtumasta. Tarinan siis kertoo minä-muodossa joku, joka ei ole tapahtumissa mukana. Minä-kerjotan käyttäminen on yleistä ja yksinkertaista, mutta se voi myös rajata tekstiä paljon, sillä minä-kertoja ei näe oman näkökenttänsä ulkopuolelle, hän ei osaa kertoa toisten tunteita tai ajatuksia.

Novellikokoelma

Olen nyt lukenut noin kaksi kolmasosaa novellikokoelmastamme. Ja on muuten surkea kirja.
Tähän mennessä yksikään novelli ei ole erottunut positiivisesti. Kaikki novellit ovat tylsiä, jotkut aivan ponnetonta tyhmää selittelyä, jossa ei oikeastaan tapahdu paljon mitään. Voi olla syynä se että suurin osa novelleista on ainakin parikymmentä vuotta vanhoja.
Mutta joo, tyhmä kirja heh juum.

THV-Minuuttinovelli XI

Olipa kerran vanha raihnainen mies. Hän nousi pienen talonsa narisevia rappusia pölyiselle ullakolle. Hän etsi, muttei ollut varma mitä etsi.
Hän avasi suuren arkun. Hän otti käsiinsä vanhan valokuva-albumin ja alkoi selata sitä. Hyvät muistot tulvahtivat hänen mieleensä hänen nähdessään nuoruutensa kuvia. Toisaalta hänen vuosia sitten kuolleen vaimonsa kuva kirvoitti kyyneleen hänen silmäkulmaansa.
Yht'äkkiä hän huomasi arkun pohjalla ruskean napin. Hän raapi harmaantunutta leukaansa ja painoi nappia ihan täysiä.
Siinä silmänräpäyksessä maailmankaikkeus hautautui ulosteeseen.

THV-Minuuttinovelli X

Jörn Donner katosi salaperäisesti. Hän vain katosi yht'äkkiä, kenelläkään ei ollut mitään havaintoja.
Kuitenkin hänen luutliin sulkeutuneen kotiinsa. Sukulaiset ja ystävät kävivät hänen ovellaan, soittivat hänelle, yrittivät vaikka mitä, mutta Donnerista ei kuulunut mitään.
He kutsuivat poliisin apuun. Poliisi mursi Jörnin oven.
Sisällä oli Jörn Donner ja JÄTTIPROOSAE...

Proosaruno

Ranskalaista Charles Baudelairea pidetään proosarunon isänä. Proosaruno on proosan muotoon asemoitu runo. Sitä ei ole jaettu erimittaisiin säkeisiin. Rivit ovat yhtä pitkiä. Proosaruno muistuttaa enemmän runoa kun proosaa ja se on tehty yleensä arkipäiväisistä asioista.

THV-Minuuttinovelli IX

Batman asteli bussiin uljaana ja maskuliinisuutta uhkuen. Hän kysyi kuskilta:
"Pääsenkö minä, Batman, yön ritari, ilmaiseksi bussiin?"
"No et pääse", sanoi bussikuski elämäänsä kyllästyneellä äänellä.
Batman suuttui ja kääntyi kannoillaan. Juuri kun ovet olivat sulkeutumassa, bussikuski karjaisi:
"Mutta Mustanaamiopa pääsee!"
Batman ei ollut uskoa korviaan. Hän jäi hölmistyneenä tuijottamaan loittonevaa bussia, jonka takaikkunasta Mustanaamio heilutti keskisormea.